Mutta nyt asiaan! Viime kertahan alkoi 1.8.2013, jolloin otin kehostani aloitusarvot ylös. Pidin kehittymispäiväkirjaa koko kahdeksan kuukauden ajan ja uudet arvot otin ylös joka kuun ensimmäinen päivä. Vaakaa välttelin kuin ruttoa tämän kuukauden enkä koskenutkaan mittanauhaan kuin vain tuolloin mittauspäivänä. Suosittelen kaikille jotka mielivät laihduttamaan! Vaa'an pakkomielteisestä tarkkailusta ei saa kuin pahan mielen ja mittanauha homman tukena auttaa ainakin yhdessä asiassa; jos kiloja ei ole lähtenyt, on senttejä silti saattanut! Ja hyvä mieli taattu! Oma paino putosi kuukaudessa keskimäärin 3 kiloa, mutta joskus vähemmän ja joskus enemmän!
| ALOITUSARVOT; 1.8.2013 | PÄÄTTÖARVOT 1.4.2014 |
| Paino: 105 kg | Paino: 85 kg |
| Pituus: 178 cm | Pituus: 178 cm (hahha) |
| Index: 32.8 | Index: 26.8 |
| Rinnan ympärys: 103 cm | Rinnan ympärys: 89 cm |
| Lantion levein: 122 cm | Lantion levein: 90 cm |
| Peppu: 125 cm | Peppu: 101 cm |
| Maha: 99 cm | Maha: 75 cm |
| Reidet: 64 cm | Reidet: 50 cm |
| Pohkeet: 44 cm | Pohkeet: 39 cm |
| Käsivarret: 35cm | Käsivarret: 29 cm |
Yllä oleva kuva on Model My Diet-sivustolta, jossa voi itse vähän visualisoida että miltä sitä pitäisi näyttää kun saavuttaa tavoitteensa. Ei liikaa kannata tähän sivustoon uskoa, mutta kyllä se antaa vähän osviittaa kuitenkin! Ja siitä saa tsemppiä itselle jos ei mitään muuta! Ja onhan se nyt kiva unelmoida ja lähteä toteuttamaan, vai kuinka? Tässä kuvassa vasemmalla olevalla "minällä" on painoa se 105 kiloa ja oikealla puolella olevalla 85 kiloa. Huima muutos parempaan ja kieltämättä kuva on aika totuudenmukainen!
Kuten noista taulukoista nyt voi jokainen nähdä, painoa tosiaan tippui tasan 20 kiloa minkä jälkeen putoaminen vain yksinkertaisesti tyssäsi eikä liikkunut mihinkään vaikka sitten tein mitä tahansa. Sellaiseen on siis mielestäni syytä varautua, mutta siitä ei pidä masentua! Antaa keholle aikaa hetken, tai minun tapauksessa vuoden, toipua kilojen katoamisesta ja ottaa sitten uuden spurtin! Tai kysyy joltain ammattilaiselta että miten pitäisi jaksaa jos aikaa odottelulle ei ole!
Pituus tosiaan pysyi samana, onneksi, mutta painoindexi tosiaan putosi kuusi pykälää alemmas. Tähän kohtaan onkin hyvä laittaa melko kammoksuttu hirvitys, nimittäin painoindexi-taulukko!
Klikkaamalla kuvaa saatte sen isommaksi! Mutta siis nyt kun pituus on tuo 178 cm ja lähtöpaino oli 105 kilossa, näyttäisi taulukko merkittävää lihavuutta. Ikävä totuus, mutta siltä kyllä tuntuikin! Vaan eipä tunnu enää, sillä ekan erän lopussa olin päässyt jo lievän lihavuuden puolelle eli aivan uskomatonta! Seuraavaksi tavoite olisikin päästä tuonne 74-75 kiloon eli normaalipainoiseksi, mitä en ole ikinä ollut. Jännittävää!
Rinnan ympäryksestä lähti 14 senttiä ja lantiosta huikeat 32! Pepusta ja mahasta 24 senttiä molemmista. Jalat ovat selkeästi vaikeampia jos liikunta koostuu vain kävelylenkeistä ja kahvakuulailuista, sekä satunnaisista kuntosali+uinti/vesijuoksu-kompoista. Reisistä lähti kuitenkin se 14 senttiä, mutta pohkeista vain viisi.. mikä on sekin kyllä hyvä tulos, ei sinänsä! Käsivarret on myös pienoinen murheenkryyni, koska nyt vaikka senttejä lähtikin peräti kuusi niin nyt lärpätellään menemään löysien allien kanssa! Mutta ei se haittaa, pääasia on nyt se että päästään tuloksiin ja kiinteytyminen on sitten asia erikseen!
Miten tämä siis käytännössä tapahtui? Ensinäkin en usko mihinkään ihmedieetteihin.. Ne voivat toimia, mutta tuskin pidemmän päälle tai jos pudotettavaa on 30-35 kiloa. Ihmedieetit kuuluvat, jos ylipäätään kenellekään, niin sellaiselle jonka täytyy mahtua juhlamekkoon kuukauden päästä ja ylimääräistä on ehkä se 5 kiloa. Joten jos koet että on oikeasti tarvetta pudottaa painoa, unohda dieetit. Niistä tulee vain paha mieli!
Itse pudotin kahdeksassa kuukaudessa kaksikymmentä kiloa alkamalla syödä enemmän ja terveellisemmin. Kiloklubi toimi kaverina sekä syömisten että liikunnan kanssa. Suunnittelin liikuntaviikkoni etukäteen ja kirjasin suunnitelmani tuonne Kiloklubiin, joka ystävällisesti kertoi liikunko tarpeeksi paljon ja tarpeeksi monipuolisesti. Tämän jälkeen suunnittelin päivän ruokailuni etukäteen, jolloin tiesin tasan tarkkaan mitä saan syödä ja kuinka paljon.. Ja jälleen Kiloklubi kertoi syönkö hyvin vai onko parannettavaa. Ei, en koe että minun piti varsinaisesti luopua mistään sillä söin silti hyvää ruokaa ja sain herkutellakin välillä! Kohtuudella tietenkin, mutta en minä täysin herkutonta elämää viettänyt.
 |
| Tammikuu 2014 |
Kaikessa yksinkertaisuudessaan päivän syömiset alkoivat kahvilla ja muroilla/puurolla, lounaaksi vedin vaikkapa riisiä, kanaa ja salaattia sekä ehkä ruisleivän. Iltapäivällä join kahvin ja söin vaikka kaksi salmiakkiautoa sen kera. Päivälliseksi söin samaa kanaa, riisiä ja salaattia. Iltapalaksi Viiliksen, jottei tarvitse mennä nälässä nukkumaan! Aamiaisen söin 8-9 aikoihin, lounaan 12.00, iltapäiväkahvi kolmelta ja päivällinen aina ennen kuutta. Iltapalan söin kahdeksalta.
Toki en syönyt samaa sapuskaa koko kahdeksaa kuukautta, mutta tämmöinen päivä nousee ensimmäisenä mieleen kun muistelen asiaa!
Liikuntapuoli sitten.. Pyrin aina harrastamaan liikuntaa viidesti viikossa ja yleensä arkipäivinä. Jos en jonain päivänä ehtinyt, korvasin liikunnan toisena päivänä. Pääasiassa kävin tunnin pituisella lenkillä ja sen lisäksi tein n. 20 minuutin kahvakuulatreenin kotona. Ja venyttelin 10 minuuttia. Joskus kävin vain lenkillä, joskus tein vain kahvakuulatreenin mutta jos en käynyt lenkillä, kahvakuulailin kahdesti päivässä 20 minuuttia.
Kun sitten tulin käymään äidilläni, kävimme yleensä kuntosalilla+uimassa/vesijuoksemassa 2-3 kertaa viikossa. Muina päivinä kävin taas lenkillä, jotta sain viisi liikuntapäivää. Toisinaan kävin siskoni kanssa parinkin tunnin lenkeillä metsissä ja ties missä soilla!
Sanoisin että pääasia ei ole se mitä tekee vaan se että tekee. Lenkillä käyminen on helppoa ja kahvakuula maksaa 10-20 euroa Robin Hoodissa, riippuen muistaakseni kuulan painosta. Laihduttaminen ei ole kallista ja siihen on turha vedota ettei ole rahaa urheilla. Kuntosalille ei ole pakko lähteä, uimassa ei ole pakko käydä. Voit käydä tunnin lenkillä tai kävellä työmatkan. Ja muista, alku on aina hankalaa mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että urheilusta oppii nauttimaan! Ja hyvä ruoka on aina hyvää.
Nyt tämä muuttui tämmöiseksi tsemppauspostaukseksi enkä oikein tiedä kenelle puhun. Ehkä itselleni? No kuka tämän ikinä lukeekaan niin kyllä, jos mä pystyin siihen niin pystyt säkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti